Watson

FIN*Cat’omatic Bjolfr   NFO e 09 24

Cremetäplikäsvalkea Uros  syntynyt: 23.10.2007

Olimme miettineet rotukissan hankintaa jo pitempään joten asia oli tarkkaan harkittu ja monelta kantilta punnittu. Ensimmäinen yhteydenotto kasvattajaan oli varmaan reilu vuosi ennen Wallun syntymää. Kävimme kissalassa tutustumassa kissoihin ja samalla kasvattajaan ja teimme tuolloin päätöksen että täältä hankitaan meidän kissa, vaikka joutuisimme odottamaankin. Tuolloin ei pentuja ollut, suunnitteilla kylläkin. Seurasi vuoden mittainen tapaamis- ja puhelinruletti.

Syyskuun alkupuolella Auli sitten soitti että Shamanin ja Catan tapaaminen oli onnistunut ja pentuja on tulossa. Ensimmäinen kysymys oli minulla että millonkas saatais tulla käymään? Oli aika veikeä kokemus kun Cata-mamma oli sylissä ja varovasti pidin masun päällä kättä ja siellähän Hertta ja Wallu möngertivät. Tuossakaan vaiheessa ei luonnollisesti ollut tietoa saapuuko maailmaan sitä “meidän kissaa”. ( Ihan niinkuin se kovinkaan usein onnistuisi että itse valitset kissan )

23.10.2007 soi puhelin ja tuli tieto että pennut ovat syntyneet. Mieli olisi tehnyt lähteä siltä istumalta katsomaan! Mutta pentujen ja emon hyvinvoinnin takia ei tietenkään voinut heti hyökätä paikalle, vaan odotettiin “karanteeniaika” ettei vaan viedä mitään pöpöä paikalle.

Noin kerran viikossa käytiin sitten Wallua katsomassa ja Auli kävi meillä. Kovin hellyttävä oli se kerta kun ukkoseni istui sohvalla ja Wallu hyppäsi viereen ja siihen jäi nukkumaan…puhumattakaan se kun Watsonin sai ensimmäisen kerran syliin, pikku tuhisijan. Olin virkannut peiton johon Wilma neiti laittoi hajunsa mikä sitten vietiin Wallulle tutkittavaksi, jotta kotiutuminen olisi helpompaa. Ensimmäinen viikko meni tutustellessa ja aluksi nukuttiin eri huoneissa. Pientä kinan poikastakin saatiin meillä aikaiseksi, kuka nukkuu Wallun kaa ja kuka Wilman kaa? Kunnes Auli tuumas jotta heretkee:)

Wallulla on pitkä luotisuora profiili. Wallu on pitkävartaloinen, korkeajalkainen, turkki on pehmeähkö mutta pitkä, korvat ovat isot ja teräväkärkiset - vain ne tupsut puuttuu. Ja häntä on pitkä.

Vauhtia herrassa piisaa, foliopallot saa kyytiä, niitä otetaan kiinni ilmasta käsin, pallon perässä juostaan, huiskat ei kauan käytössä kestä, minun käsityön tekeleet saalistetaan vesikuppiin, ranskanperunoita on kiva huikopalaksi saalistella, ja kantokoppa on sitä varten myös että sinne viedään saaliit piiloon. Yöt nukutaan sitten melkein aina meidän välissä tai jos poika jättää huoneensa oven auki niin sitten äkkiä sinne.  Wallu on kova juttelija ja kehrääjä, ja sitten kun oikein kovasti halutaan syliin, niin siinä otetaan sitten nokosetkin, kun tulee se “hellyys puuska”. Ja joka asiaan osallistutaan, ( leipominen, siivoaminen, kukkien istutus, ja mihin se kaikki vesi menee? ) päivän sätkyt saadessa ei meillä matot ole ojennuksessa kun kaverukset Wilma ja Wallu ottavat juoksukisoja tyyliin mutkat suoraks, nyt mentiin.