Wilma "Savolaenen muatiainen"
Wilma tuli meille aikanaan sattuman kautta. Edellinen kissamme Ropsu oli siirtynyt “autuaammille metsästysmaille” vajaa vuosi aiemmin. Alkujaan Wilma oli poikamme kissa, mutta allergiasta johtuvien pitovaikeuksien vuoksi hän tiedusteli että voisimmeko ja haluaisimmeko ottaa Wilman asumaan meille. Niinpä Wilma sitten eräänä iltana pakkasi ruokakuppinsa ja lelunsa ja matkusti meille viettämään lokoisia kissanpäiviä. Totuttelussa meni luonnollisesti oma aikansa mutta nykyään on vaikea kuvitella perhettämme ilman Wilmaa.
Wilma on “emäntä”, lady, prinsessa, Wilmu…
Wilma, alun “shown” jälkeen, on opettanut Wallun omille tavoilleen. Wilma, kun jotain haluaa, niin hyvin hillitysti istuu kaapin edessä ja tuijottaa ovea että jotain nyt pitäisi saada, tai puskee ja pyörii jaloissa niin että pakko on pysähtyä ja neiti huomata. Ja jos jotain, vaikka kukka on pudonnut lattialle, kun ollaan oltu poikessa niin hän esittelee ja kurnaa että kato nyt mitä on tehty, oleppa siinä sitten vakavalla naamalla:)
Wilman lempipaikka yöllä on meidän jalkopäässä, joko oman huivin päällä tai pehmeässä kissan-pesässä. Ensimmäisinä päivinä kun Wilma oli meillä, niin hän meni kaappiin ja pudotti sieltä hartiahuivin, jonka siskoni oli joskus vuosia sitten tehnyt. Siitä lähtien se on ollut Wilman oma huivi jonka päällä on hyvä nukkua, ja jota on mukava leipoakin välillä. Jossain vaiheessa kun meille tulee kolmas kissa, niin täytyy vissiin teetättää oikein leveä sänky että mahdumme siihen kaikki nukkumaan
|
